perjantai 29. syyskuuta 2017

Työpäivä Nuuksiossa

Käytiin työtovereiden kanssa Nuuksiossa luontokeskus Haltiassa tyky-päivää viettämässä, harmaa keli onneksi vaihtui upeaan aurinkoon!





tiistai 12. syyskuuta 2017

Syksy saapui

Elokuu tuli ja meni samoin kuin kesälomakin. Siitä ensimmäisen viikon olinkin ihan kotosalla ja  1,5 viikkoa sitten Virossa hevosia katsomassa. Siellä olikin meillä jälleen muuttopuuhia ja kengitystä ym. mukava, niistä enemmän hevosten omissa blogeissa.

Syksykin se saapui jälleen aivan kuin varkain, pellot ovat jo ruskeankeltaiset ja puidenkin lehdet alkavat kellastua. Säät on olleet vaihtelevat, välillä ihania aurinkoisen lämpimiä syyspäiviä ja välillä, kuten viime viikonlopulla, sataa monta päivää putkeen. Alla olevat kuvat on elokuun lopulta/syyskuun alusta.






Syksy toi myös mukanaan ryhdistäytymisen, nyt on meneillään meillä isännän kanssa elämäntaparemontti, yritetään katsoa mitä syödään ja milloin ja liikuntaa, sitä lisätään nyt roimasti elämään. Arkiliikunnan oheen kävelyä, jumppaa, salitreeniä ym. Itsellä ainakin motiivina ratsastamaan pääsy, tässä kunnossa ei ole mitään asiaa hevosen selkään.  Nyt vain kovalla tsempillä eteenpäin :)


tämä kukkakaaligratiini nyt ei kovin kevyttä ole kun kermaa juustoa, mutta ah niiiiiin hyväää !! 


Syksyn satoakin on jo keräilty, viinimarjat ja pakastimesta vanhat mansikat muuttuivat MehuMaijassa taas mehuksi, ei sitä tullut kuin litra, mutta kyllä sitä vain omaa mehua on mukava juoda vaikka sitä vähänkin, ja onhan siinä ainakin kaikki vitamiinit tallella.

Karviaisia tuli sen verran että sain tehtyä muutaman purkin "köyhän miehen lakkahilloa" eli karviais-porkkanahilloa ja hyväähän siitä tuli vaikka itse sanonkin, taidan siitä purkilliset viedä meidän vanhemmillekin :)


Elo Vesantilalla sujuu rauhaisasti, töissä käydään ja vapaa-ajat isäntä hommailee autojen kimpussa ja emäntä joko sisätiloissa kotihommia tai ulkona puutarhahommia tai sitten ladossa sytykkeiden kimpussa. On jo pitänyt takkaakin lämmitellä, kun on ollut niin kylmiä öitä ja sateisia päiviä.


Ensi viikonlopulla olisikin aika mennä käymään savon maalla ja sittenpäs se tämä emäntä lähteekin seuraavalla viikonlopulla jälleen viettämään laatuaikaa äiteen kanssa Tukholman päiväristeilylle :) Tiedossa myös Viron kielen viikonloppukurssi myöhemmin syksyllä ja tottahan toki Viroonkin taas matka käy syksyllä. Kaikkea kivaa siis tuo tämäkin syksy tullessaan.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Hyvää yötä, rakas anoppi !

Kuten suruvärssyssäkin sanotaan, ei lähtöäs todeksi uskoa vois ! Kohta on kuukausi kulunut, kun rakas anoppi nukkui luotamme pois. Sen jälkeinen aika on ollut yhtä haipakkaa, kun on ollut niin paljon järjestettäviä asioita ja huolena myös appiukon jaksaminen. Nyt alkaa onneksi haipakka hellittämään.

Lauantaina kävimme perheemme kanssa toivottamassa anopille hyvää yötä ja isäntä raskain mielin laski äitinsä uurnan Hietaniemen hautausmaalle sukuhautaan.

Sunnuntaina joimme anopin muistokahvit yhdessä appiukon ja ystävien ja tuttavien kanssa.

Viikonloppu oli ikään kuin päätös kaikelle, nyt on sanottu viimeiset hyvästit anopille ja on aika jatkaa elämää, sitä olisi anoppinikin varmasti halunnut.

Olen kiitollinen ajasta jonka sain anoppini kanssa viettää, sain maailman parhaan anopin itselleni, oli kuin minulla olisi ollut toinen mummo. Muistoihin jää paljon hyviä hetkiä - kauneussalonkia, sauna reissut, kahvituokiot, käynti Lottamuseolla, ruotsin kieliset juttutuokiomme ja viimeinen käynti (joka ei ehkä niin hyvä muisto ole, mutta ehkä sitäkin rakkain) sairaalassa vain pari päivää ennen kuin anoppi nukkui pois ja hetki kun pidin häntä kädestä kiinni ja lohdutin tietäen samalla että hetki saattoi olla viimeisin yhteinen hetkemme ja joka sitten niin olikin. Kaikki yhteiset hetket kätken syvälle sydämeeni, paikkaan jossa ovat muistot kaikista rakkaista pois nukkuneista läheisistäni.


kahvipöydän kukat


hyvää yötä, anoppi rakas !


Nyt jatkamme matkaamme, jokaisella meillä on määrä aikamme, ei meistä kukaan jää tänne maan päälle ikuisesti, ja kun jäljellä olevaa aikaa emme tiedä, on jokainen hetki elettävä, nautittava!



maanantai 3. heinäkuuta 2017

Surun päivä...



SURU ON KUNNIAVIERAS 

Surua kyynelin kastella täytyy
Jotta se puhkeais kukkaan
Helli ja hoivaa varoen vaali
Ettei se menisi hukkaan

 
Pois älä oveltas käännytä koskaan
Suru jos koputtaa milloin
Pyydä se sisälle syötä ja juota
Tarjoa yösija silloin

 
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
Hajoaa se maahan multaan
Näät sen silti kukkana aina
Muistot on kalleinta kultaa
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
Lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen
Lähemmäs kuin aavistatkaan

 
Se mitä kunniavieraasi kertoo
Kätke se sydämees tarkoin
Ei niitä oppeja kirjoista löydä
Ei ostaa voi miljoonin markoin

 
Itkuja varten on ihmisen silmät
Vierikää kyyneleet
Tuleehan tuolta se toinen päivä
Kun on kepeät askeleet

 
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
Hajoaa se maahan multaan
Näät sen silti kukkana aina
Muistot on kalleinta kultaa
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
Lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen
Lähemmäs kuin aavistatkaan

-Jenni Vartiainen, Jukka Immonen, Mariska Rahikainen-