Totta se on, ikävääkin ikävämpi aamu on tämä ollut. Saimme teinin kaverilta aamutuimaan suruviestin, että rakas Kallemme olisi jäänyt auton alle tuossa ihan meidän risteyksessä. Kävin asian todentamassa ja niinhän siinä oli sitten käynyt. Keskelle tietä oli Kalle jätetty, tai se mitä hänestä enää oli jäljellä. Korjasin hänet siitä pois ja illalla sitten hautaamme hänet. Voi tätä surun ja ikävän määrää.
Jäämme kaipaamaan Kallen komentelua, kun kupissa ei ole tarpeeksi ruokaa.
Jäämme kaipaamaan Kallen kuorsausta ja kehräystä ja sitä tymähdys ääntä kun hän sängyltä hyppäsi alas.
Jäämme kaipaamaan ikkunalta kuuluvaa kolahdusta ja sitä kuinka Kallen naama litistyy ikkunaa vasten hänen halutessa sisään.
Monta on asiaa joita jäämme Kallesta kaipaamaa, mutta onneksi kukaan ei pysty näitä ihania muistoja meiltä viemään pois. Kalle on aina ajatuksissamme ja nytkin hän sieltä Kissojen taivaan pilven reunalta katsoo alas ja maukuu kertoen meille:
"älkää surko, kaikki on hyvin, täällä on kuppi täynnä ruokaa ja aurinko paistaa ja lämmittää, see you soon... ja Empulle terkkuja..maumaurmaurrrmaauuuu"
Jäämme kaipaamaan Kallen komentelua, kun kupissa ei ole tarpeeksi ruokaa.
Jäämme kaipaamaan Kallen kuorsausta ja kehräystä ja sitä tymähdys ääntä kun hän sängyltä hyppäsi alas.
Jäämme kaipaamaan ikkunalta kuuluvaa kolahdusta ja sitä kuinka Kallen naama litistyy ikkunaa vasten hänen halutessa sisään.
Monta on asiaa joita jäämme Kallesta kaipaamaa, mutta onneksi kukaan ei pysty näitä ihania muistoja meiltä viemään pois. Kalle on aina ajatuksissamme ja nytkin hän sieltä Kissojen taivaan pilven reunalta katsoo alas ja maukuu kertoen meille:
"älkää surko, kaikki on hyvin, täällä on kuppi täynnä ruokaa ja aurinko paistaa ja lämmittää, see you soon... ja Empulle terkkuja..maumaurmaurrrmaauuuu"
Osanottoni.
VastaaPoista