Aamun hetki

On sunnuntai aamu, katselen ikkunasta ulos talvisen pakkasaamun siniharmaata hetkeä. Kaunista. Aurinko alkaa nousta, taivaanranta heloittaa jo oranssin ja purppuran väreissä. Pelloilla usva tanssii aamutanssiaan lumihangen päällä. Kylän raittia potkuttelee mummo potkukelkallaan kassi vinhasti heiluen, posket yhtä punaisina kuin talvinuttunsa, kasvoillaan iloinen ilme. Mihin lie menossa jo tähän aikaan? tuumaan, naapuriin aamukahveelle arvatenkin ja kassissa jo aamutuimaan leivottua nisua. Hymyilen. Kahvi tuoksuu, avaan Hesarin ja siemaisen kahvia.

 

 Tämmöinen inspiraation tuotos tuli mieleeni tänä aamuna tallilta palatessani aamulla. Katselin siinä auton ikkunasta kaunista maalaismaisemaa, kun pelloilla leijaili usvaa ja aurinko oli nousemassa, piti ihan hidastaa vauhtia että kerkesi nautiskelemaan hetkestä. Oi jospa olisi ollut kamera mukana tallentamassa tuota hetkeä. Yllä oleva kuva ei ole ko. hetkestä, vaan eräs hetki parin päivän takaa kun iltapäivällä olin menossa tallille. 

Niin, on sunnuntai, saas nähdä mitä kivaa sitä tälle päivälle keksii tekemistä. Kovin on selkä kiukutellut, joten mitään kovin "suurta" ei voi tehdä, mutta hissutellen vaikka kotitöitä. Vesikin jo tuolla kiehuu keittiössä siihen malliin, että kohta vedettävä tiskaushanskat (todellakin olen alkanut käyttämään kumihanskoja tiskatessa, nyt vuorossa iloisen vaaleanpunaiset, ja ehkä suurin syy tähän on se että tiskaamisestakin tulisi hauskempaa... se kun muutoin on niin tylsää puuhaa) käteen ja hommiin.