Sairastelua...

Mahataudin jälkiseurauksena viime lauantaina iltapäivästä tuli valtava alavatsan kipu vasemmalle puolelle, se oli jotain aivan hirveetä. Eihän siinä auttanut kuin tilata ambulanssi paikalle ja kyllä se odottavan aika on piiiiiitkä. Vihdoin apu saapui, aivan kuin kaksi enkeliä olisin nähnyt kun ensihoitajanaiset tuli paikalle. Siitä sitten selvittelyjen jälkeen autoon ja taisi siinä tippakin tulla silmään niin emännälle kuin isännällekin ja niin sitä mentiin kohti Lahtea. Loppumatkasta kivut vaan yltyi joten pääsin oikein pillien säestämänä ja kovaa akuutti24 ensiapuun. Siellä onneksi sain kipulääkitystä, välillä tosin kivut palasi ja oli tunne että mitenkähän tässä käy. Yöllä sitten 2 aikoihin kerkesi lääkäri paikalle ja hetken tutkittuaan epäili virtsakiviä. Siitä sitten osastolle nukkumaan. Siellä olikin oikein herttainen yöhoitaja, sain kipulääkettä että saisin edes vähän nukuttua. Kovasti tiputtivat nestettä kehoon, sai kyllä vessassa juosta, mutta ilmeisesti sitten sieltä pienet muruset tuli pois sillä aamulla kivut jo hellitti. Sunnuntaina iltapäivästä sitten kotiuttivat, mukaan vain litalgin resepti ja ohje juo paljon.
Olen tehnyt niin kuin on käsketty ja vessa on tullut taas tutuksi paikaksi. Nyt vain vielä harmina alavatsan lihasten kipuilu. Se kävi kipukouristelut niin rankaksi, että nyt on vatsan lihakset vielä piukeena ja jos vähänkään niitä käyttää tulee ne hetken päästä kipeeksi. Onneksi sekin vaiva pikkuhiljaa tässä antaa periksi.

Vaan kyllä sitä taas osaa kiittää sitä päivää kun mihinkään ei koske.

Töissä nyt ei kovin riemastuneita oltu kun kuulivat että tämän viikon olen poissa ja ensi viikollahan on mulla talviloma, rivien välistä olin lukevinani että josko lomaani siirtäisin ja hetken sitä jo mietin, mutta sitten päätin että ei, en ole aina se joka lomaansa siirtää ja sairastumisille ei voi mitään. Ja muutoinkin kun suunnitelmissa kauan odotettu savon reissu kotikulmille!!

Perjantaina saankin sitten tietää mikä selkääni vaivaa vai vaivaako mikään vai onko kaikki kuvittelua!? Hieman sekin tieto jännittää...

Että tämmöistä sitä Vesantilan emännälle kuuluu tällä erää!! Voikaahan kaikki hyvin ja mennään päivä kerrallaan kohti kevättä ja parempaa huomista!!