Kristillisiä ajatuksia

Sunnuntai aamun Hesari innoitti jälleen ajattelemaan elämää ja olemista täällä maan päällä. Tämän päiväisessä Hesarissa oli pitkä juttu Helsinki Missiosta, se täyttää tänä vuonna 130 vuotta. Koko tuon ajan Missio (entinen Kaupunkilähetys) on pitänyt huolen kaupungin köyhimmistä ja yksinäisistä. Heistä jotka yhteiskunta hylkää ja jotka jäävät helposti syrjään ja unohdetaan. Onneksi Missio ei ole heitä unohtanut. Ja onneksi toimittajat aina välillä muistuttavat lehtijutuillaan meitä muita, ei lähimmäistä saisi unohtaa. Itse olen onneksi saanut kristillisen kasvatuksen, lähimmäistä autetaan oli hän sitten tuttu tai tuntematon. Tämä kaunis ajatus harmittavaa kyllä jää aina välillä itselläkin taka-alalle, kun sitä jää helposti voivottelemaan ja harmittelemaan omaa elämää ja sen "vaikeuksia". On hyvä, että joku välillä huomauttaa, kuinka huonommin jollain toisella asiat ovat ja se herättää jälleen miettimään, voisinko minä kenties tehdä jotain, jotta tuolla toisella olisi asiat edes hiukankin paremmin. Eihän sen tarvitse aina olla niin suurta ja isoa.

On ollut ilo huomata kuinka täällä meidän pikku kylällä Missio ajatus elää ja voi hyvin. Pikku hiljaa kun on päässyt kylän toimintaan mukaan, on apua annettu ja apua on saanut, joskus ihan pyytämättäkin. Voi kun joka kylä ja kaupunki toimisi näin.

Toinen pieni juttu aamun Hesarissa oli uudesta paavista Franciscuksesta, hän aivan kuin Missiokin on köyhien puolella. Eipä sitä itselläkään aina raha puussa kasva ja on sitä elämän varrella tullut aikoja kun on laskenut mihin kaikkeen raha riittää vai riittääkö ollenkaan. Tässä kohtaan on aina auttanut eräs Raamatun kohta, joka perheessäni on usein lausuttu: Matteus 6:26-34 ja etenkin tuo viimeinen jae "Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa". Toinen mikä myös on kantava lausahdus perheemme piirissä: Ei hylkää Herra, koettelee vaan. Ja loppujen lopuksi kun asioita laittaa aina oikeisiin mittasuhteisiin, on oma elämä ollut tähän asti kuitenkin helppoa ja hyvää, jos joskus on ollut vaikeita hetkiä, on ollut myös niitä hyviä hetkiäkin. Ja ei se aina se maallinen omaisuus ole se mitä tavoitella, rahaakin tärkeämpää on oma mielenterveys, kun pääkopassa on kaikki hyvin on elämäkin helppoa. Toki rahaakin pitää olla jotta tässä yhteiskunnassa pärjää edes jotenkin, niin "hurskas" en sentään ole että pelkällä pyhällä hengellä pärjäisin, mutta pitää vain välillä itselle muistuttaa että pienemmälläkin raha määrällä tulee toimeen, silloin pitää vain laittaa asioita tärkeys järjestykseen. 

Kun itsellä on ollut vaikeata, on aina saanut apua ja tästä johtuen sitä myös itsekkin on helposti apua antamassa, jos ja kun vain sitä pystyy antamaan. Sitä vain jää tähän omaan pikku maailmaansa pyörimään ja unohtaa että maailmassa elää muitakin ja näillä muilla ei tuota rahaa välillä ole edes ruokaan tai asuntoon ja nämä muut saattaisivat tarvita apua. On siis hyvä välillä pysähtyä miettimään asioita, ja ehkä tämänkin aamuisesta pysähdyksestä herää henkiin taas sisäinen Franciscus.

Franciscus innoittikin minua selvittämään lisää, kuka ja mikä hän oli. Jumalan pieni köyhä, jolla oli hyvä sydän. Alla muutama hänen oppinsa ja ajatuksensa mitä hän aikoinaan seurasi, sopii kyllä tähänkin päivään: 

 Niin kauan, kuin maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa.

Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna  köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". (Matt. 19:21)
Ja sanoi heille: "Älkää ottako mitään matkalle, ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää ei rahaa, älköön myös kenelläkään olko kahta ihokasta". (Luuk. 9:3)
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua". (Matt. 16:24)

 Missä on lepoa ja mietiskelyä, siellä ei ole huolta eikä harhailua.

 Menkää maailmaan, ihmisten luo, osoittakaa rakkautenne teoissa ja totuudessa.

 Älkää pitäkö omaa tietänne ainoana tienä Jumalan luo.

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

 
Kovin tuli tämän kertaisesta blogikirjoituksesta kristillishenkinen ja kovin on ajatusvirralla tehtyä tekstiä. Tuleva pääsiäisaika varmaan herättää pienen kristityn sisällä. Ei sitä tarvitse olla hurskas kristitty, ihan jokainen voi välillä pysähtyä miettimään elämää ja eloa täällä kauniissa maailmassa. Välillä kun oikein ahdistaa pitäisi muistaa että ei tänne olla tultu elämään masennuksessa ja murheessa. Pitäisi osata iloita että saa elää ja voida hyvin. Ja ei meitä ole tänne yksinään luotu elämän vaan meitä on muitakin ja näistä muistakin on pidettävä huoli.

Ja mikäs tässä on minunkin eläessä. Ympärillä kaunis talvinen maalaismaisema joka kylpee tälläkin hetkellä kauniissa auringonpaisteessa, on koti ja perhe ja Emppu ja Ella, on työtä ja on ruokaa, on katto pään päällä. Joten iloitaan elämästä ja synkkien päivien kohdatessa, yritetään vain tukea toisiamme ja katsotaan vain rohkeasti tulevaan. Joku pitää meistä aina huolta!! 

Tähän loppuun vielä jaan upean sivuston jossa on hienoja luontokuvia. Törmäsin sivustoon kun etsin Hetkiä -blogiini jäniskuvaa. Nauttikaa kuvista ! Katsokaa kuinka kaunis voi luonto olla ! Nauttikaa elämästä !

Valokuvaaja Hannu Hutun kuvia