Kirkko - Räsänen - eroaminen

Nyt avaudun minäkin asian suhteen, etenkin kirkon diakoniatyö sekä nuorisotyö tämän päivän yhteiskunnassa tuovat suurta apua monelle, niin maallista/rahallista kuin henkistäkin tukea ja turvaa, ja kun valtiolla ei ole resursseja auttaa niin keneen/mihin sitten turvaamme? Etenkin kun naapuriapua ei kaupungeissa juurikaan enää tunneta, toisin kuin onneksi maaseudulla se vielä jotenkin toimii ja voi hyvin. Miten käy yksinäisen vanhuksen kun kunnan hoitaja ei pääse kuin harvakseltaan häntä katsomaan ja jos ei kirkon diakoniatyökään tavoita vanhusta tai pysty tarjoamaan mielekästä toimintaa päivän ratoksi? Mitä tapahtuu syrjäytymisuhan alla olevalle nuorelle, jolla ei ole paikkaa mihin mennä ja jos ei kirkon nuorisotyö pysty auttamaan ja pitämään pystyssä nuorten kahviloita/tapaamispaikkoja? Kirkosta eroamiset näkyvät jo nyt toiminnassa, kukkaron nyörejä kiristellään joka työalalla, jos sama erobuumi jatkuu, loppuu kirkoltakin resurssit. Itse pysyn ev.lut.kirkon jäsenenä Räsäsistä huolimatta, haluan omalla panoksellani mm. kirkollisveron muodossa tukea kirkon joka päiväistä toimintaa. Sillä mitäs sitten jos joskus olen itse tilanteessa että tarvitsisinkin apua....

Tähän avautumiseen minut innoitti Ilta-Sanomissa ollut Ulla Appelsinin kommentti, jonka voit lukea TÄSTÄ