Sairaslomalla....

Johan tuota sain kaksi päivää olla töissä, kun sitten tohtoritäti passitti sairaslomalle. Hartiat olleet kipeät jo useamman viikon ajan ja nyt sitten vasen puoli yltyi niin maagisiin kipuihin, että pakko oli käydä näyttämässä itseään tohtorilla. Se kun kipu hartioista siirtyi repimään tuota vasenta kättä kyynärpään ja ranteen välille niin että itkuhan siinä on pari kertaa tullut kun kivut ovat olleet niin kovat ja vasemmasta kädestä meinaa lähteä välillä tunto ja voimatkin. Noh tohtoritäti passitti kaularankaröntgeniin ja eilen sitten soitteli tuloksia... ja ... eihän ne mitään mieltä ylentäviä olleet. Taisi olla 5-6 nikamissa alkavaa kulumaa ja vasemmalla puolella hermokanava ilmeisesti puristuksissa/ahtautunut ja ei ole poissuljettua etteikö jossain rangan alueella olisi myös prolapsi, mutta näissä kuvissa sitä ei näkynyt. Seuraavaksi sitten mikäli kivut vain jatkuvat on vuorossa käynti ortopedillä tai fysiatrilla, kunhan ensin kokeillaan kipulääkkeillä saadaanko yhtään kipuja asettumaan.

Kivut olleet tosiaan sitä luokkaa että selkäsärkykin jää kakkoseksi. Ikävintä tässä on se ettei saa kunnolla nukuttua, 1,5 tunnin pätkiä ja sitten herätään kovaan kipuun ja eipä sitä päivälläkään juuri voi hirveesti tehdä mitään, ainoastaan silloin kun kipulääkevaikutus on päällä, kerkeää vähän lukemaan ja touhuilemaan, muutoin sitä istuu kiikkustuolissa ja katselee ulos. Kävelykään ei oikein onnistu, kun hartiat jumissa saman tien, mutta pitää vain sitkeästi itseään liikuttaa.

Sitä on tässä jo viikon verran saanut nähdä kesäisen auringon nousunkin, tuolloin aina miettii että kyllähän siellä tunnelin päässä aina valoa on, joten kylläpähän sitä tästäkin taas jotenkuten selvitään. Jokainen aamu on päivä uusi ja täytyy vain yrittää nauttia kaikista pienistäkin hetkistä (mm. 5 minuutin kivuttomuudesta) ja yrittää olla vaipumatta epätoivoon, päivä kerrallaan. Se mitä oli eilen on mennyttä ja se mitä huomenna tulee on arvoitus jota ei vielä kannata murehtia, elämä on tässä ja nyt.