Sairaala festareilla Lahdessa ja Tampereella 31.7.-5.8.2015

Olin jo pitkään kärsinyt aivan hirvittävän kovista kivuista vasemmassa kädessä sekä vasemmalla puolella hartioissa ja lapaluissa. Kivut olivat jotain aivan hirveetä, tuntui ettei mikään särkylääke auttanut. Onneksi sain lääkärin kirjoittamaan lähetteen Lahteen magneettikuvaan, ja kun viikko oli kulunut ajattelin kysäistä minkälaiset jonot kuvaan on ja että jos vain mitenkään mahdollista niin voin ottaa vastaan ihan minkä peruutusajan vain. Ja kas, sain kuin sainkin perjantaille 31.7. kuvaan ajan heti aamuun 8:15.

Magneettikuvatuubissa vietin elämäni ehkä kivuliaimmat hetket, sillä vasen olkapää oli aivan jumissa ja kun joutui olemaan pää suorassa ja kädet sivuilla liikkumatta, mutta selvisin ja siitä sitten lähdettiin kotiin. Iltapäivällä laittoi isäntä minulle viestiä että miksi et vastaa puhelimeen sairaalasta on yritetty tavoitella. En ymmärrä mikä puhelintani oli vaivannut, mutta kertaakaan se ei ollut päivän aikana soinut, mutta olivat sitten ottaneet isäntään yhteyttä joka oli sitten tietenkin säikähtänyt että mitä ihmettä. Oli tullut pyyntö palata mahdollisimman pian takaisin Lahteen. Niinpä lähdimme iltasella kun isäntä palautui kotiin takaisin Lahteen ja Akuutti24:seen.

Siellä sitten lääkäri tutki ja totesi, että oli ollut yhteydessä Tampereelle (jossa on neurokirurgia) kun kuvissa näkyy laajahko välilevyn pullistuma ja kun käsikin näyttää siltä ettei tuntoa juurikaan enää ole ja voimatkin alkavat kädestä hiipumaan. Siitä sitten passitettiin minut suoraan osastolle. Osastolla sainkin sitten kipupiikkejä ja -pillereitä aina kun vain siltä tuntui ja olihan se ihana tunne kun sai edes jotenkin nukuttua. Lahdessa osastolla olin pari päivää ja maanantaina 3.8. minut sitten siirrettiin taksilla Tampereelle. Olihan se aika "öykeetä" mennä taksilla :)

tässä sitä maataan Lahdessa...

ystäväni hälytyskello

osastoni olikin pääoven yläpuolella



hauska kukkaidea

 Lahden festariranneke

Tampereella olikin sitten jo taas toisenlainen meininki, heti vaan lääkärin puheille, joka kertoili tulevasta leikkauksesta ja varmisti että todella haluan leikkauksen ja tottahan toki haluan, ei niitä kipuja olisi enää kestänyt millään.
4.8.2015 aamupäivästä tuli leikkaava lääkäri kertoilemaan mitä tehdään ja mitkä ovat mahdolliset leikkauksen seuraamukset. Oikein oli lupsakka ja kiva lääkäri ja kun kerroin että kyseessä elämäni ensimmäinen leikkaus, rauhoitteli vain että hyvin se menee, ei tarvitse huolehtia. Noin 11 pintaan sitten vietiin saliin, jossa olikin oikein hauskoja salihoitsuja, tuli kyllä itsekin hyvälle tuulelle kun kuunteli heidän ehkä hurttiakin huumoria, mitään en muuta muista kuin että toiseen käteen laittoivat tippaletkun ja ilm. jotain lääkettä ja pari kertaa hengittelin naamarista ilmaa ja... sitten katosi maailma. Seuraava muistikuva on heräämöstä klo 14 aikoihin kun hoitaja sängyn vierellä huuteli nimeä ja kyseli josko herättäisiin :) Vielä tunnin verran heräämössä olin ja kolmen pintaan sitten takaisin osastolle.
Ja voi sitä tunnetta kun huomasi ettei mihinkään satu ! Ainostaan kurkku oli kipeä, kun tietysti ollut putket kurkussa ja leikatessakin olivat joutuneet hieman siirtämään henki- ja ruokatorvea alta pois. Alahuulikin oli hieman turvoksissa, ilmeisesti putki oli hieman painanut huulta. Muutoin olo oli hyvä. Huonekavereiden kanssa siinä sitten iltaa vieteltiin ja mitään ylimääräisiä kipulääkkeitä ei tarvinnut ottaa enää koko aikana. Tampereella kyllä hoito pelasi ja ruoka oli aivan mielettömän hyvää, kyllä sen huomasi että oli yliopistollisessa sairaalassa hoidossa!
5.8.2015 aamusta lääkäri kierrolla sainkin kuulla että kun mitään kipuja ei ole niin voisin lähteä kotiinkin, aivan mahtavaa. Kävin vielä röntgenissä kuvissa, tarkistivat että välilevyn tilalle laitettu kehikko on paikoillaan ja fysioterapeutti antoi jumppaohjeet ja sitten olinkin valmis kotiin lähtöön. Ja mites sitä muutoin kun taksillahan sitä taas, leveästi kotiovelle asti.

Tampereen festariranneke

Välillä katseltiin televisiota..vaikka ei sieltä kyllä mitään laatuohjelmaa tullut... ;)

Nyt sitten kotosalla 1,5 kk sairaslomaa, ja pitää ottaa rauhaksiin, mitään suuria voiman ponnisteluja ei saa tehdä kuten siivoaminen, halon hakkuu ym on kiellettyä ja niskaa pitää jumpata ja välttää äkkinäisiä liikkeitä. Haava näyttää hyvältä, eilen sai ottaa haavateipin pois, vähän jännitti muta hyvin se lähti eikä edes sattunut. Se oli sitten sellainen festarikeikka :)