maanantai 31. heinäkuuta 2017

Hyvää yötä, rakas anoppi !

Kuten suruvärssyssäkin sanotaan, ei lähtöäs todeksi uskoa vois ! Kohta on kuukausi kulunut, kun rakas anoppi nukkui luotamme pois. Sen jälkeinen aika on ollut yhtä haipakkaa, kun on ollut niin paljon järjestettäviä asioita ja huolena myös appiukon jaksaminen. Nyt alkaa onneksi haipakka hellittämään.

Lauantaina kävimme perheemme kanssa toivottamassa anopille hyvää yötä ja isäntä raskain mielin laski äitinsä uurnan Hietaniemen hautausmaalle sukuhautaan.

Sunnuntaina joimme anopin muistokahvit yhdessä appiukon ja ystävien ja tuttavien kanssa.

Viikonloppu oli ikään kuin päätös kaikelle, nyt on sanottu viimeiset hyvästit anopille ja on aika jatkaa elämää, sitä olisi anoppinikin varmasti halunnut.

Olen kiitollinen ajasta jonka sain anoppini kanssa viettää, sain maailman parhaan anopin itselleni, oli kuin minulla olisi ollut toinen mummo. Muistoihin jää paljon hyviä hetkiä - kauneussalonkia, sauna reissut, kahvituokiot, käynti Lottamuseolla, ruotsin kieliset juttutuokiomme ja viimeinen käynti (joka ei ehkä niin hyvä muisto ole, mutta ehkä sitäkin rakkain) sairaalassa vain pari päivää ennen kuin anoppi nukkui pois ja hetki kun pidin häntä kädestä kiinni ja lohdutin tietäen samalla että hetki saattoi olla viimeisin yhteinen hetkemme ja joka sitten niin olikin. Kaikki yhteiset hetket kätken syvälle sydämeeni, paikkaan jossa ovat muistot kaikista rakkaista pois nukkuneista läheisistäni.


kahvipöydän kukat


hyvää yötä, anoppi rakas !


Nyt jatkamme matkaamme, jokaisella meillä on määrä aikamme, ei meistä kukaan jää tänne maan päälle ikuisesti, ja kun jäljellä olevaa aikaa emme tiedä, on jokainen hetki elettävä, nautittava!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit kommentoimassa :)